keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kohti taivaita

Kahden pyöräilypäivän jälkeen oli jälleen aika jatkaa vaellusta jalkaisin. Edessä ei ollut enempää eikä vähempää pisin yhtämittainen nousupätkä 1,5 km ylöspäin Tatopanin viidakosta Ghorepanin viileyteen ja huikaiseviin maisemiin.


Laskeuduimme Dhaulagiri lodgelta kuumien lähteiden ohi menevälle tielle ja pian vastassa olikin vaeltajille tarkoitettu tarkastuspiste, jossa lupamme tarkistettiin. Tämän jälkeen vielä lyhyt tiepätkä ennenkuin ylitimme Kali Gandaki - joen riippusiltaa pitkin ja aloitimme pitkän, hikisen ja uuvuttavan nousun.

Kali Gandaki laakso on maailman syvin laakso, koska laakson toisella puolella kohoaa Dhaulagiri ja toisella puolella taas Annapurna, jotka molemmat ovat yli 8 km:n huippuja.


Pidimme säännöllisesti lepo- ja juomataukoja kun nousimme hitaasti kylä kylältä yhä ylemmäs. Lounasaika koitti jo ennen klo 12, kun totesimme että energiaa täytyy saada hyvissä ajoin. Nautimme lounaan kirkkaassa auringonpaisteessa Dhaulagirin pilkottaessa takanamme.

Lähestyessämme Ghorepania reitin varrella on pari Saddhua eli pyhää miestä keltaisine kaapuineen ja värikkäineen kasvomaalauksineen. Vihdoin viimein iltapäivällä saavumme Ghorepaniin ja lodgemme on tietenkin kaikista ylimmäinen, josta alkaa polku kohti Poon Hilliä. Tapaamme täällä Hilltop - lodgessa myös Suomalaisen pariskunnan, joista toinen työskentelee ja asuu parhaillaan Kathmandussa. Illalla menemme aikaisin nukkumaan, koska aamulla on taas aikainen herätys katsomaan auringonnousua Poon Hilliltä.


To 18.10 Tatopani - Ghorepani (2775 m)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti